Jalostuksesta

- PEVISA
- JTO
- Toimintaohje

 

Jalostus koiramaailmassa tarkoittaa sitä, että tietoisesti ja suunnitelmallisesti valitaan yksilöitä, joiden tiettyjä ominaisuuksia
halutaan siirtää  tai säilyttää rodun tuleville jälkipolville. Jalostuksella voidaan vaikuttaa mm. rodun kokoon, ulkonäköön,
luonteeseen, taipumuksiin, terveyteen jne. 

Jotkut jalostuksella saavutetut tulokset ovat onnistuneet ja niistä on ollut hyötyä jälkipolville, jotkut jalostuksen tulokset ovat
epäonnistuneet.
Eri ominaisuudet periytyvät eri tavoin, ja se mitkä ominaisuudet siirtyvät jälkeläisiin, tai näiden jälkeläisiin, on monimutkainen
tapahtuma, jonka ymmärtäminen  ja käytännön hyödyntäminen vaatii pitkälle erikoistunutta ammattiosaamista jalostuksen alalla.

Tavalliselle koiraharrastajalle jalostusasiat tulevat esille vain silloin, kun omaa koiraa halutaan käyttää jalostukseen, ja on otettava
selvää siitä, mitä jalostuksessa on otettava huomioon, ja mitä vaatimuksia koiralta jalostuskäyttöön edellytetään.

 

Jalostuksessa on monia huomioonotettavia seikkoja, jotka vaikuttavat rodun terveyteen ja sitä kautta myös rodun
menestymismahdollisuuksiin tulevaisuudessa. On itsestään selvää, että terveys on perusta koko rodun olemassaololle.

Jos terveyttä ei aseteta etusijalle, rotu kuin rotu on vaarassa vähitellen hävitä kokonaan. Muilla ominaisuuksilla ei pitkälle pärjätä.
Ajatellaanpa asiaa miltä kantilta tahansa, vaikkapa käyttöominaisuuksia. Koira ei  tule pärjäämään sairaana siltä vaadittavista
tehtävistä, eikä koiran jalostuskäyttö kiinnosta enää käyttökoiraharrastajaa, jos sillä ei esim. pysty metsästämään tai jäljestämään. 

Jos taas ajatellaan koiran näyttelyarvoa ilman terveyttä, niin eipä siinäkään pitkälle päästä, ennenkuin on pakko alkaa miettimään
asiaa uudelleen. Koiranäyttelyt alkuaan perustettiin palvelemaan nimenomaan jalostusta, ja niissä haluttiin esitellä jalostukseen
sopivia koiria,

ja mikäs sen hienompaa kuin saada esittää koiraa, joka on sekä terve, että rotumääritelmän mukainen.

Tällä hetkellä näyttelytoiminnassa ei oteta koiran terveyttä juuri mitenkään huomioon, koska koiranäyttelyiden tarkoitus on muuttunut 
jokamiehen sunnuntaiharrastukseksi, jossa tavataan samanhenkisiä ihmisiä ja vietetään aikaa yhdessä. Korkeintaan tuomari voi
huomioida ontuvan tai muuten selvästi sairaan koiran arvostelussaan.

Koiranäyttelyiden taloudellinen merkitys korostuu erilaisten yhdistysten tulonlähteenä, ja siinä ei terveysasiolla ole jalansijaa. Jos
kuviteltaisiin, että koiranäyttelyissä palattaisiin alkuperäiseen ideaan, eli jalostukseen sopivien koirien arvosteluun, niin taitaisi suuri
joukko harrastajia jättää rahansa ja koiransa tuomatta näyttelyyn, samalla kuolisi myös moni pieni yhdistys,
joka on sinnitellyt vuosittaisella ryhmänäyttelyn tuloilla. 

 

Jalostuksessa on "menettelytapoja", joita kannattaa käyttää, mutta harkiten, sillä liiallisena yhden ominaisuuden "rikastuminen" voi
vaikuttaa toiseen ominaisuuteen köyhdyttävästi, esimerkkinä sukusiitos, jossa jalostukseen valitut koirat ovat lähisukulaisia keskenään.
Sukusiitoksen lisääntyminen tekee koirista sekä ulkoisesti, että muutenkin keskenään samankaltaisia, mutta se tuo mukanaan myös
sairauksia, joiden ilmeneminen lisääntyy samassa tahdissa sukusiitosasteen kanssa.  

Liiallisen lähisukulaisten käytön estämiseksi, ovat monet rodut jo vaatineet tiettyjä raja-arvoja yhdistelmän sukusiitosasteelta, jotta rotu
saataisiin pysymään mahdollisimman terveenä.Useimmiten raja-arvoksi on määritelty  6,25 % tai alle , eli karkeasti sanottuna, mitä
alhaisempi sukusiitosprosentti on sen parempi.

 

Se mitä koiria kannattaa käyttää jalostukseen, on aina monen asian summa. On tiedettävä riittävästi jalostukseen käytettävien koirien
esivanhempien ja lähisukulaisten sekä koirien itsensä terveydestä, luonteesta, ja taipumuksista, jotta voidaan löytää toisilleen sopivat
yksilöt. Kun täydellistä koiraa ei ole olemassakaan, on ainakin varmistettava, että molemmilla ei ole samanlaisia puutteita tai vikoja, 
jolloin ne periytyisivät todennäköisesti myös jälkeläisille.

 

Jotkut sairaudet ovat sen laatuisia, että jos ne ilmenevät molemmilla vanhemmilla, niin on hyvin todennäköistä on, että ne ilmenevät myös
jälkeläisillä, jos taas toinen vanhemmista ei sairasta e.m. sairautta, jälkeläisetkään eivät välttämättä saa tuota sairautta, mutta kantavat
sairautta perintöaineksessaan,  eli ovat sairauden suhteen "kantajia" vaikka eivät itse sairaudesta kärsisikään.
Kahden kantajan jälkeläiset  saavat sitten sairaustekijän molemmilta vanhemmiltaan, ja sairaus ilmenee ja diagnosoidaan  tutkimuksessa.

Joitakin näistä sairauksista on nykyään opittu löytämään jo geenitutkimuksilla, joilla  voidaan selvittää, mitkä yksilöt ovat terveitä ja mitkä
kantajia jonkun sairauden suhteen. Usein tällaisella tutkimuksella selvitetään tietyt silmäsairaudet, joissa koira voi itse olla terve, mutta on
sairauden kantaja. Kaikkia sairauksia ei kuitenkaan vielä pystytä löytämään ja tunnistamaan geenitekniikankaan avulla.

 

Useimmiten tutkimusten kohteena ovat koirilla lonkat, kyynärpäät, polvet, silmät, sydän jne.
joitten tutkimustuloksia käytetään apuna jalostusvalintoja päätettäessä.

 

Myös fieldspanieleille on laadittu erilaisia vaatimuksia tutkimuksista, jotka ovat edellytyksenä joko, rekisteröintiin, tai rodun
jalostustoimikunnan hyväksynnälle.

 

 

 

PEVISA
Pevisa tarkoittaa perinnöllisten vikojan ja sairauksien vastustamisohjelmaa, jolla pyritään estämään ohjelmassa olevien sairauksien 
lisääntymistä a.o. rodussa. Lähes kaikille Suomen Kennelliiton alaisille roduille on laadittu rotukohtainen PEVISA, joka määrittelee
tutkimukset ja mahdolliset raja-arvot, jotka jalostukseen käytettävien koirien tulee täyttää, jotta ne voidaan rekisteröidä 
Suomen Kennelliiton rekisteriin.
Fieldspanieleiden jalostusta ohjaa rotujärjestö Suomen Spanieliliitto, joka tekee ehdotukset pevisa-ohjelmien muutoksiin.

 

PEVISA-ohjelma on voimassa tietyn ajan, mikäli rodulle on laadittu myös jalostuksen tavoiteohjelma JTO

 
Fieldspanieleiden viimeisin PEVISA edellyttää, että tulevan pentueen vanhemmat ovat:
Lonkkakuvattuja, alaikäraja lonkkakuvaukselle on 12 kk ( tutkimustulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin.)
Silmätarkastettuja, tutkimustulos ei saa olla 24 kk vanhempi astutushetkellä,( tutkimuksen tulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin)
 

 

JTO- Jalotuksen tavoiteohjelma  
Jalostuksen tavoiteohjelmaan voit tutustua rodun kotisivuilla, joka löytyy osoitteessa www.fieldspanielit.com


Jalostuksen toimintaohje
Jalostuksen toimintaohje, joka on osa e.m. tavoiteohjelmaa, ja se päivitetään vuosittain  vastaamaan rodun sen hetkistä tilannetta
yhdessä rodun kasvattajien ja harrastajien kanssa rotuneuvottelussa. Jalostuksen toimintaohjeessa on määritelty ne vaatimukset,
jotka pentueen vanhempien tulee täyttää jalostustoimikunnan hyväksynnän saamiseksi.

 

Jalostuksen toimintaohje 8.10.2011 alkaen. Fieldspanieli, yleisiä jalostusohjeita: On tärkeää, että jokainen fieldspanielin omistaja ilmoittaa jalostustoimikunnalle oman koiransa mahdollisista vioista ja sairauksista,  riippumatta siitä käytetäänkö koiraa jalostukseen vai ei. Jalostustoimikunta antaa kasvattajille pyydettäessä lausuntoja jalostusyhdistelmistä. Lausunnot annetaan PEVISA:n ja jalostuksen toimintaohjeen periaatteiden mukaisesti koirista saadun tiedon perusteella. Hyväksyntä voi olla ehdollinen. Jalostustoimikunta voi antaa myös perustellusta syystä suosituksen jalostusyhdistelmälle, vaikka se ei täyttäisi kaikilta osin laadittua toimintaohjetta. Jalostustoimikunta voi tehdä käytettävissään olevan tiedon perusteella myös kielteisen päätöksen, vaikka toimintaohjeen kohdat täyttyisivät. Tällöin kielteinen päätös on perusteltava Jalostustiedustelut yhdistelmistä tulee toimittaa kirjallisena postitse tai sähköpostitse jalostustoimikunnalle hyvissä ajoin, viimeistään kahta viikkoa ennen aiottua astutusta. Koira, jonka todetaan periyttävän jotain sairautta, tulee poistaa jalostuksesta. Jalostustoimikunta pyytää ottamaan myös huomioon yhdistelmiä suunniteltaessa, että ilmiasultaan terveet koirat saattavat olla perinnöllisten sairauksien kantajia. Jalostustoimikunta voi pyytää lisäselvityksiä uroksen tai nartun omistajalta/haltijalta. SKL:n yleinen suositus on, että yhdenkään koiran jälkeläismäärän ei pitäisi olla yli 5 % rodun populaatiossa 5 vuoden jaksolla syntyneistä pennuista. Roduissa, joissa viiden viimeisen vuoden yhteenlaskettu rekisteröintimäärä on alle 250, tulisi yhdellä koiralla olla elinaikanaan enintään 2-3 pentuetta tai vaihtoehtoisesti 15-20 pentua. Jalostukseen suositellaan käytettäväksi yhdistelmiä, joissa yksittäinen koira ei ensimmäisen kolmen sukupolven aikana esiinny sukutaulussa useammin kuin kerran (sukukatokerroin =100 %) ja joissa neljän sukukatokerroin on yli 90 %. JALOSTUKSEN TOIMINTAOHJE 1. Silmäsairaat koirat eivät saa jalostustoimikunnan hyväksyntää. Jos koiralla on avoin/epäilyttävä silmätarkastustulos, tutkimus pitää tehdä uudelleen n. vuoden kuluttua. Jos tulos on muuttumaton, voidaan hyväksyntää harkita uudestaan. 2. Vähintään toisella vanhemmista pitää olla hyväksytty taipumuskoetulos tai metsästyskokeesta AVO3. Ulkomaalaisen koirien kyseessä ollen harkitaan tilannetta tapauskohtaisesti 3. Jos koiralla on lonkkakuvaustulos C, toisen osapuolen lonkkatuloksen tulee olla A tai B. D- ja E-lonkkaiset koirat eivät saa hyväksyntää. 4. Molemmilla koirilla tulee olla vähintään 15 kk iässä virallisesta koiranäyttelystä vähintään tulos ERI. 5. Sukusiitosprosentti laskettuna neljän sukupolven mukaan saa olla enintään 6,25 %. 6. Nartun saa astuttaa aikaisintaan 22 kk:n iässä, ensimmäistä kertaa synnyttävän nartun on oltava alle 5-vuotias. 7. Nartun edellisen pentueen syntymästä tulee seuraavan pentueen syntyessä olla kulunut vähintään 10 kuukautta. 8. Jalostukseen ei suositella koiraa, jolla itsellä tai sen 1. asteen sukulaisilla (jälkeläiset, vanhemmat, pentuesisarukset) on perinnöllinen sairaus tai vika. 9. Hyväksyntää ei saa koira, joka on todettu aggressiiviseksi tai hyvin araksi kahdessa eri näyttelyssä tai hylätty kahdesti kokeesta luonteensa takia. Jos koiralle halutaan jalostuskäyttöä varten hyväksyntä, se on kaksi vuotta täytettyään käytettävä uudelleen kahdessa näyttelyssä, jossa sen luonne on todettu rodunomaiseksi 10. Hyväksynnän voimassaoloaika on 2 kk. Sen jälkeen kasvattajan on pyydettävä hyväksynnälle lisäaikaa, joka on taas 2 kk. Lisäajan voi pyytää sähköpostiviestillä, jos olosuhteet eivät ole muuttuneet. 11. Koiralle sallitaan sen elinaikana max 20 pentua. Kahden pentueen jälkeen edellytetään, että jälkeläisistä on PEVISAn määräykset täyttäviä tutkimustuloksia, ennen kuin uutta hyväksyntää annetaan.

.