Jalostus
Jalostus koiramaailmassa tarkoittaa sitä, että tietoisesti ja suunnitelmallisesti valitaan yksilöitä, joiden tiettyjä ominaisuuksia
halutaan siirtää tai säilyttää rodun tuleville jälkipolville. Jalostuksella voidaan vaikuttaa mm. rodun kokoon, ulkonäköön,
luonteeseen, taipumuksiin, terveyteen jne.
Jotkut jalostuksella saavutetut tulokset ovat onnistuneet ja niistä on ollut hyötyä jälkipolville, jotkut jalostuksen tulokset ovat
epäonnistuneet.
Eri ominaisuudet periytyvät eri tavoin, ja se mitkä ominaisuudet siirtyvät jälkeläisiin, tai näiden jälkeläisiin, on monimutkainen
tapahtuma, jonka ymmärtäminen ja käytännön hyödyntäminen vaatii pitkälle erikoistunutta ammattiosaamista jalostuksen alalla.
Tavalliselle koiraharrastajalle jalostusasiat tulevat esille vain silloin, kun omaa koiraa halutaan käyttää jalostukseen, ja on otettava
selvää siitä, mitä jalostuksessa on otettava huomioon, ja mitä vaatimuksia koiralta jalostuskäyttöön edellytetään.
Jalostuksessa on monia huomioonotettavia seikkoja, jotka vaikuttavat rodun terveyteen ja sitä kautta myös rodun
menestymismahdollisuuksiin tulevaisuudessa. On itsestään selvää, että terveys on perusta koko rodun olemassaololle.
Jos terveyttä ei aseteta etusijalle, rotu kuin rotu on vaarassa vähitellen hävitä kokonaan. Muilla ominaisuuksilla ei pitkälle pärjätä.
Ajatellaanpa asiaa miltä kantilta tahansa, vaikkapa käyttöominaisuuksia. Koira ei tule pärjäämään sairaana siltä vaadittavista
tehtävistä, eikä koiran jalostuskäyttö kiinnosta enää käyttökoiraharrastajaa, jos sillä ei esim. pysty metsästämään tai jäljestämään.
Jos taas ajatellaan koiran näyttelyarvoa ilman terveyttä, niin eipä siinäkään pitkälle päästä, ennenkuin on pakko alkaa miettimään
asiaa uudelleen. Koiranäyttelyt alkuaan perustettiin palvelemaan nimenomaan jalostusta, ja niissä haluttiin esitellä jalostukseen
sopivia koiria,
ja mikäs sen hienompaa kuin saada esittää koiraa, joka on sekä terve, että rotumääritelmän mukainen.
Tällä hetkellä näyttelytoiminnassa ei oteta koiran terveyttä juuri mitenkään huomioon, koska koiranäyttelyiden tarkoitus on muuttunut
jokamiehen sunnuntaiharrastukseksi, jossa tavataan samanhenkisiä ihmisiä ja vietetään aikaa yhdessä. Korkeintaan tuomari voi
huomioida ontuvan tai muuten selvästi sairaan koiran arvostelussaan.
Koiranäyttelyiden taloudellinen merkitys korostuu erilaisten yhdistysten tulonlähteenä, ja siinä ei terveysasiolla ole jalansijaa. Jos
kuviteltaisiin, että koiranäyttelyissä palattaisiin alkuperäiseen ideaan, eli jalostukseen sopivien koirien arvosteluun, niin taitaisi suuri
joukko harrastajia jättää rahansa ja koiransa tuomatta näyttelyyn, samalla kuolisi myös moni pieni yhdistys, joka on sinnitellyt vuosittaisella ryhmänäyttelyn tuloilla.
Jalostuksessa on "menettelytapoja", joita kannattaa käyttää, mutta harkiten, sillä liiallisena yhden ominaisuuden "rikastuminen" voi
vaikuttaa toiseen ominaisuuteen köyhdyttävästi, esimerkkinä sukusiitos, jossa jalostukseen valitut koirat ovat lähisukulaisia keskenään.
Sukusiitoksen lisääntyminen tekee koirista sekä ulkoisesti, että muutenkin keskenään samankaltaisia, mutta se tuo mukanaan myös
sairauksia, joiden ilmeneminen lisääntyy samassa tahdissa sukusiitosasteen kanssa.
Liiallisen lähisukulaisten käytön estämiseksi, ovat monet rodut jo vaatineet tiettyjä raja-arvoja yhdistelmän sukusiitosasteelta, jotta rotu
saataisiin pysymään mahdollisimman terveenä.Useimmiten raja-arvoksi on määritelty 6,25 % tai alle , eli karkeasti sanottuna, mitä
alhaisempi sukusiitosprosentti on sen parempi.
Se mitä koiria kannattaa käyttää jalostukseen, on aina monen asian summa. On tiedettävä riittävästi jalostukseen käytettävien koirien
esivanhempien ja lähisukulaisten sekä koirien itsensä terveydestä, luonteesta, ja taipumuksista, jotta voidaan löytää toisilleen sopivat
yksilöt. Kun täydellistä koiraa ei ole olemassakaan, on ainakin varmistettava, että molemmilla ei ole samanlaisia puutteita tai vikoja, jolloin ne periytyisivät todennäköisesti myös jälkeläisille.
Jotkut sairaudet ovat sen laatuisia, että jos ne ilmenevät molemmilla vanhemmilla, niin on hyvin todennäköistä on, että ne ilmenevät myös
jälkeläisillä, jos taas toinen vanhemmista ei sairasta e.m. sairautta, jälkeläisetkään eivät välttämättä saa tuota sairautta, mutta kantavat
sairautta perintöaineksessaan, eli ovat sairauden suhteen "kantajia" vaikka eivät itse sairaudesta kärsisikään.
Kahden kantajan jälkeläiset saavat sitten sairaustekijän molemmilta vanhemmiltaan, ja sairaus ilmenee ja diagnosoidaan tutkimuksessa.
Joitakin näistä sairauksista on nykyään opittu löytämään jo geenitutkimuksilla, joilla voidaan selvittää, mitkä yksilöt ovat terveitä ja mitkä
kantajia jonkun sairauden suhteen. Usein tällaisella tutkimuksella selvitetään tietyt silmäsairaudet, joissa koira voi itse olla terve, mutta on
sairauden kantaja. Kaikkia sairauksia ei kuitenkaan vielä pystytä löytämään ja tunnistamaan geenitekniikankaan avulla.
Useimmiten tutkimusten kohteena ovat koirilla lonkat, kyynärpäät, polvet, silmät, sydän jne. joitten tutkimustuloksia käytetään apuna jalostusvalintoja päätettäessä.
Myös fieldspanieleille on laadittu erilaisia vaatimuksia tutkimuksista, jotka ovat edellytyksenä joko, rekisteröintiin, tai rodun
jalostustoimikunnan hyväksynnälle.
Fieldspanielin jalostuksen ohjeet ja määräykset
PEVISA
Pevisa tarkoittaa perinnöllisten vikojan ja sairauksien vastustamisohjelmaa, jolla pyritään estämään ohjelmassa olevien sairauksien
lisääntymistä a.o. rodussa. Lähes kaikille Suomen Kennelliiton alaisille roduille on laadittu rotukohtainen PEVISA, joka määrittelee
tutkimukset ja mahdolliset raja-arvot, jotka jalostukseen käytettävien koirien tulee täyttää, jotta ne voidaan rekisteröidä
Suomen Kennelliiton rekisteriin.
Fieldspanieleiden jalostusta ohjaa rotujärjestö Suomen Spanieliliitto, joka tekee ehdotukset pevisa-ohjelmien muutoksiin.
PEVISA-ohjelma on voimassa tietyn ajan, mikäli rodulle on laadittu myös jalostuksen tavoiteohjelma JTO
Fieldspanieleiden viimeisin PEVISA edellyttää, että tulevan pentueen vanhemmat ovat:
Lonkkakuvattuja, alaikäraja lonkkakuvaukselle on 12 kk ( tutkimustulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin.)
Silmätarkastettuja, tutkimustulos ei saa olla 24 kk vanhempi astutushetkellä,( tutkimuksen tulos ei vaikuta pentueen rekisteröintiin)
Viimeinen muutos tutkimustulosten voimassaoloon astutushetkellä on tullut 2009
Jalotuksen tavoiteohjelma (JTO) ja jalostuksen toimintaohje
Jalostuksen tavoiteohjelmaan voit tutustua rodun kotisivuilla, joka löytyy osoitteessa www.fieldspanielit.com
Jalostuksen toimintaohje, joka on osa e.m. tavoiteohjelmaa, ja se päivitetään vuosittain vastaamaan rodun sen hetkistä tilannetta
yhdessä rodun kasvattajien ja harrastajien kanssa rotuneuvottelussa. Jalostuksen toimintaohjeessa on määritelty ne vaatimukset,
jotka pentueen vanhempien tulee täyttää jalostustoimikunnan hyväksynnän saamiseksi.
SUOMEN SPANIELILIITO RY JALOSTUKSEN TOIMINTAOHJE FIELDSPANIELEILLE
Muutokset tehty fieldspanielien rotupalaverissa 26.7.2009
- Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla vapaita perinnöllisistä luomi- ja silmäsairauksista, eikä tutkimustulos saa
astutushetkellä olla 24kk vanhempi. Jos tutkimustulos on avoin, täytyy koira tutkia uudelleen n. vuoden päästä. Jos tulos on
muuttumaton, voidaan hyväksyntää harkita uudelleen.
- Koirien tulee astutushetkellä olla virallisesti lonkkakuvattuja. Yhdistelmä saa hyväksynnän, kun molempien koirien tulos on
rajoissa A-C. Jos toisen koiran tulos on C, tulee toisen olla A/B.
- Molemmilla koirilla tulee olla näyttelystä vähintään EH ja ainakin toisella hyväksytty taipumuskoe tai metsästyskokeesta
vähintään tulos AVO3.
- Nartun alaikäraja astutushetkellä on kaksi vuotta. Yläikäraja kahdeksan vuotta ja ensimmäiselle astutukselle viisi vuotta.
- Kumpikaan vanhemmista ei dokumentoitujen tietojen mukaan sairasta mitään vakavaa tai mahdollisesti perinnöllistä sairautta.
- Jalostukseen ei suositella koiraa, jota on näyttely- tai koearvostelussa toistuvasti huomautettu aggressiivisesta tai erittäin arasta
käytöksestä.
- Sukusiitosprosentti ei saa ylittää 6,25:ttä neljästä sukupolvesta laskettuna.
- Hyväksynnän voimassaoloaika on kaksi kuukautta.
- Urokselle sallitaan elinaikanaan max 35 pentua (perustuu JTO:ssa määriteltyyn 25% viiden vuoden rekisteröinneistä). Lisäksi
edellytetään, että kahden pentueen jälkeen on jälkeläisistä käytettävissä pevisan mukaisia tutkimustuloksia ennen uutta
hyväksyntää.
- Jalostustoimikunta voi joissakin tapauksissa antaa toimintaohjeesta poikkeavan päätöksen, joka pitää aina kirjallisesti perustella.
SUOSITUS:
Suositellaan, että kaikki jalostukseen käytettävät koirat käytetään näyttelyssä yli kaksivuotiaina ja että kaikki yli seitsemänvuotiaat
koirat viedään viralliseen silmätarkastukseen.
